maanantai 31. tammikuuta 2011

Taas pari kuvaa...

Pakotettiin toi emäntä laittamaan meidän altaasta taas pari kuvaa.. Tässä ekassa kuvassa meidän altaaseen on just istutettu kaikki kasvit, ja kuva on otettu marraskuun alussa viime vuonna. Alimmainen kuva on otettu tänään, ja siitä näkee hyvin miten kasvit on kasvanu kovasti. Ei voi emäntä enää valittaa että allas on karun näköinen. Meillä alkaa olla jo semmonen viidakko että emäntä saa luvan vähän tehdä karsintaa, niin se tosin on jo meille luvannutkin. Ja ollaan mekin kasvettu jo isommaksi, eikä me olla enää pieniä rääpäleitä niinkuin silloin kun me tänne muutettiin...

perjantai 28. tammikuuta 2011

Palatsista haudankaivajaksi...

Joo; me ollaan tässä nyt jo jonkun aikaa leikitty tota palatsissa asumista, ja meistä alko tuntuu että ois jo korkee aika vaihtaa aihetta. Varsinkin kun me ei saatu rekvisiitaks tänne sen paremmin kameleita kuin käärmeenlumoojiakaan. Ei meillä tietty silloin käyny mielessä että meistä haudankaivajia tulis seuraavaksi, mutta se välähti meidän päähän heti ku emäntä taas pyysi meidän apua. Täytyy sanoo että kaikkeen sitä joutuu, ja ihan vaan sen takia että emäntä pysyis tyytyväisenä. Kalan elämäkö muka helppoa? Ja kaikkihan alkoi taas siitä kun toi emäntä ja isäntä juuttu tohon altaan eteen meitä katselemaan. Kun ne oikein meitä tuijottaa niin silloin ne saa aina ihme elämyksiä pieniin päihinsä, ja sen seurauksena me joudutaan mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin. Niin kävi nytkin. Isäntäväki siis taas ihaili meitä tapansa mukaan, ja me tietty yritettiin sitten näyttää niin uljailta ja komeilta kuin suinkin. Poseerattiin oikein etulasissa kiinni, sillä se on paras tae siihen että me saadaan ylimääräisiä herkkuja. Tällä kertaa niitä herkkuja ei tullutkaan, sillä emäntä sai taas kuuluisan AHAA-elämyksensä, ja kun se semmoisen saa, niin sitähän ei pysäytä mikään. Nyt se tuijotti allasta ja tajus ihan yhtäkkiä että vihdoinkin sen odotus on palkittu! Altaan kasvit on nyt kasvanu jo niin runsaiksi että ne täyttää suurimman osan allasta, ja meidän uintitila alkaa käydä vähiin. Emäntä on aina katkonu pitkiksi kasvavia kasveja ja laittanu latvat uudelleen pohjaan, ja nyt alkaa ylimääräisten kasvintaimien myynti harrastajille olemaan ajankohtaista. Mutta haudankaivajia meistä tuli lähinnä sen takia, kun emäntä päätti taas karsia kasveja ja poistaa altaasta muutamat kivet jotka se oli tänne laittanu kivien päällä kasvavia kasveja varten. Ja siinäpä se tenkkapoo sit tulikin; emäntä karsi kasvit, mutta kiviä ei löytyny mistään. Ei ensimmäistäkään! Ja niin sen ei auttanu muu kuin huutaa taas meitä kaloja apuun. Autetaanhan me, tietenkin. Niinpä meistä tuli haudankaivajia, maailman ekoja haudankaivajia jotka on kaloja, ei paha... Me ruvettiin sit ettimään niitä kiviä, ja kivien ettiminen on maailman tylsintä puuhaa. Niinpä Herra Imunen sano meille että me ei etitäkkään kiviä, vaan muinaista faaraon hautaa. Imunen sano että me ollaan arkeologeja, ja meidän tehtävä on löytää tuo muinainen hauta ja sen aarteet. Se homma alkoi heti tuntuu paljon kiinnostavammalta, ja me tehtiin saman tien työnjako. Me lehtikset uitiin pinnan tuntumassa, oltiin vähän kuin ihmisten lentokoneet, ja meidän hommana oli tarkkailla maiseman muotoja, ja ilmottaa muille heti jos hautakammion näkönen muodostelma pohjalta näkyisi. Herra Imunen ja punapäätetrat toimi alhaalla kenttätutkijoina, Imunen jopa siivilöi hiekkaa suullaan ettiessään hautaa. Välillä me lehtiksetkin uitiin alemmaks ja seulottiin hiekkaa ihan vaan Herra Imusen avuksi. Kyllä me jonkin aikaa saatiin ettiä, mut sitten me kuultiin Herra Imusen hihkuvan että ensimmäinen hautakammio tais löytyä. Ja löytyhän se. Ei muuta kuin hihkasemaan emännälle että tulee avaamaan haudan. Emäntä työnsi kädet kainaloita myöten altaaseen ja onki ensimmäiset kivet pois hiekan seasta. Sit jatkettiin ettimistä, ja toinenkin hauta löytyi nopeasti. Vähän me oltiin pettyneitä kun siellä ei oikeesti aarretta ja faaraoita ollutkaan, me kun oltiin eläydytty arkeologi-leikkiin jo niin kovasti. Mutta kyllä meidän mieli nopeesti kuitenkin koheni, varsinkin kun me huomautettiin emännälle että tästä hyvästä meidän pitäs saada oikeen jättiannos jotain superherkkua. Harva kala sitä sentään joutuu emännälle töitä tekemään... Ja herkkua me sitten kyllä saatiinkin, pakastettuja hyttysentoukkia satoi altaaseen pika-pikaa. Oli taas hyvä masut täynnä köllötellä ja miettiä että mihinkä seikkailuun me seuraavaksi mahdetaan joutua...

perjantai 7. tammikuuta 2011

Sheikki ja vatsatanssijat..

Herra Imunen puisteli illalla päätään ja sano sit meille lehtikaloille, että alkaa tän altaan meininki olla täynnä itämaista tunnelmaa. Me sitä sit ruvettiin miettimään ja todettiin että tottahan se on. Kattokaas ku meillä on täällä altaassa ihan oikea sheikki ja vatsatanssijatkin. Ai etteikö muka voi olla totta? Kyllä tekin sen kohta huomaatte, kunhan maltatte taas meitä kaloja kuunnella.. No niin; näin se tämäkin tarina sitten alkoi: meillähän on täällä altaassa kavereina noi 10 punapäätetraa. No nyt ne on sen verran jo kasvanu että niistä erottaa noi sukupuolierot. Ja kas kummaa; parvessa on vaan 1 koiras ja 9 naarasta. Niinpä Herra Imunen keksi heti että tuo ainoa koiras on sitten nimeltään Sheikki, ja nuo naaraat on sit tietysti sen haaremi. Ihan niinku itämaillakin on. Ei me muuten sitä tiedettäis, mut emäntä kerto että siellä voi olla yhdellä miehellä monta vaimoa. No Sheikki tietysti heti ihan mahdottomasti innostu tosta nimestään ja nyt se on joka aamuyö liehitelly noita naaraita. Se yrittää hurmata kaikki ohilipuvat naaraat ja kutea niiden kanssa. Se alottaa ton kutuvimman aina aamuyöllä tossa puol neljän aikoihin, ja emäntä on nyt muutamana aamuna noussu kattomaan tota touhua. Nyt sen on hyvä meitä tarkkailla kun on noi uudet kuuvalot. Sheikki pistää tolla kutuvimmallaan välillä koko meidän altaan niin sekaisin, että jopa noi sikeäuniset sinirihmatkin alkaa uida kauheella tohinalla altaan päästä päähän. Ne hakee pinnalta ilmaa sisuksiinsa ja silloin ne muistuttaa ihan pulleita vatsatanssijoita. Tosta me sit ruvettiin porukalla leikkimään että me ei oikeastaan asutakkaan altaassa, vaan palatsissa. Palatsissa me sit seurataan miten Sheikki kutsuu vatsatanssijat palatsin saliin ja seuraa niiden tanssia samalla kun seurustelee haareminsa kanssa. Melkein jokaisena aamuyönä Sheikin onnistuu kutea useammankin naaraan kanssa, mut ei noi mätimunat taida meidän palatsissa pärjätä. Kova virtaus vie ne suodattimeen tai sit me muut kalat pistetään ne poskeemme, ne nääs maistuu hyvälle. Mätimunat on meille vähän niinkuin ihmisille kananmunat. Nyt kun me taas tänäkin aamuna tässä seurataan miten vatsatanssijat kiertelee täällä palatsissa, niin me ruvettiin ehdottelemaan tolle emännälle että se vois vähän lisätä tänne tota itämaista ilmapiiriä ja rekvisiittaa. Että meillä olis vähän todellisemman tuntusta tää meininki täällä. Niinpä me vienosti emännälle ehdotettiin että se vois hommata tänne olohuoneeseen ihan meidän palatsin eteen pari käärmeenlumoojaa huilujen ja käärmekorien kanssa. Sit se vois hankkia paljon itämaisia mattoja ja mausteita näkyville, että olis semmonen basaarimainen tunnelma. Ja kyllä tohon olkkariin pari kameliakin mahtuis, ainakin pieninä varsoina. Taustalle vähän hiekkadyynejä ja vaikka yksi pieni pyramidi, sanottiin emännälle että pyramidi vois olla ihan vaikka pienoismalli, näyttäis sitten että se siintäis jostain kaukaa aavikolta. Meillä ois ollu vielä vaikka kuinka paljon muitakin hyviä ehdotuksia, mut ton emännän naama meni jotenkin oudon näköseksi. Se ryysti kahvia väärään kurkkuun ja rupes kakomaan kauheesti. Sit se katto meitä silleen vähän niinkuin sekoamispisteessä olevan ihmisen katseella...Meille tuli yhtäkkiä kova hinku olla hiirenhiljaa, ja me ruvettiinkin sit seuraamaan tarkasti vatsatanssiesitystä...

maanantai 3. tammikuuta 2011

Meidän uusi vuosi

Niin se vuosi vaihtui. Ja tää olikin sitten meidän eka uusi vuosi, ja me jännitettiin sitä melkein yhtä paljon kun jouluakin. Ja kun sitten tuli keskiyö niin me oltiin ihan innoissamme ja tuijotettiin vaan ikkunasta ulos. Me nähtiin niin paljon erilaisia raketteja että te ette kyllä usko! Voi miten kauniisti ne loi kuvioita taivaalle. Ja ne värit! Meitä väsytti kyllä silloin jo aika paljon, joten me käytiin tossa yhden maissa yöllä sit nukkumaan. Eikä silloin ihmiset enää ampunu niin paljon raketteja että olis kannattanu enää valvoa. Mut ennen nukahtamista me kuiteski porukassa päätettiin, että seuraavana päivänä mekin ammuttais uudenvuoden raketteja altaan pinnalle.. No vihdoin se aamu sitten koitti, ja meidän piti ootella jonkun aikaa ennen meidän ilotulitusta. Emäntä oli nääs suunnitellu vedenvaihtoa ja Pientä Mylläystä. Oli vihdoinkin tapahtunu jotain mitä toi emäntä oli oottanu jo niin kauan. Nimittäin noi nopeakasvuset kasvit oli vihdoinkin kasvanu altaan pinnalle saakka. Nyt emäntä sit halus katkaista ne ja istuttaa latvat pohjaan. Näin se pystyy lisäämään kasvien määrää. Meidän piti ootella että se leikkais noi kasvit, me nääs tarvittiin noita kasveja meidän ilotulitukseen. Ai miksi? No kattokaas.. Me kalat ei pystytä sytyttämään raketteja näillä evillä. Eikä ne raketit ees syttyis täällä veden alla. Joten Herra Imunen sano että meidän täytyy vähän improvisoida. Ja Herra Imunenhan sen keksi. Noi leikatut kasvit on oivia toimittamaan rakettien virkaa. Ja kun emäntä oli sit vihdoin saanu veden vaihdettua ja poistu altaan läheltä, niin sit me alettiin heti ampua meidän raketteja, ja huutelemaan toisillemme hyvän uuden vuoden toivotuksia. Me uitiiin vauhdilla niiden katkaistujen kasvien läheltä, niin että veden virtaus sai ne irtoamaan pohjasta. Kun ne sitten nousivat pinnalle saakka kellumaan, me leikittiin että ne räjähti ja antoi meille kivan vihreän kuvion. Kun yksi kasvi kellui pinnalla, me irrotettiin heti toinen perään. Se oli tosi kivaa!! Me ammuttiin aika monta rakettia!! Ja tää leikki muuttu vielä paremmaks siinä vaiheessa kun emäntä huomas että kasvit kelluu. Se nääs istutti ne takas pohjaan. Ja taas me saatiin alottaa homma alusta ja ampua meidän raketit. Taas tuli emäntä ja istutti kasvit. Taas me ammuttiin, ja taas se istutti... Me huomattiin vähän ajan päästä että emäntä ei oikeen arvostanu meidän leikkejä, se meinas nimittäin menettää hermot kun kasvit kellui vähän väliä tuolla pinnalla. Ja yhdessä vaiheessa se jo suunnitteli pistävänsä kasveihin pienet painot jotta ne pysyis pohjassa. No, siinä vaiheessa me sit päätettiin että me oltiin jo saatu ampua monen monta rakettia, joten me lopetettiin leikit ja ruvettiin oottamaan syötävää. Kaiken kaikkiaan meidän vuosi vaihtui tosi kivasti. Toivottavasti vaihtui kaikilla muillakin. Hyvää Vuotta 2011 kaikille!!