Sheikki ja vatsatanssijat..

Herra Imunen puisteli illalla päätään ja sano sit meille lehtikaloille, että alkaa tän altaan meininki olla täynnä itämaista tunnelmaa. Me sitä sit ruvettiin miettimään ja todettiin että tottahan se on. Kattokaas ku meillä on täällä altaassa ihan oikea sheikki ja vatsatanssijatkin. Ai etteikö muka voi olla totta? Kyllä tekin sen kohta huomaatte, kunhan maltatte taas meitä kaloja kuunnella.. No niin; näin se tämäkin tarina sitten alkoi: meillähän on täällä altaassa kavereina noi 10 punapäätetraa. No nyt ne on sen verran jo kasvanu että niistä erottaa noi sukupuolierot. Ja kas kummaa; parvessa on vaan 1 koiras ja 9 naarasta. Niinpä Herra Imunen keksi heti että tuo ainoa koiras on sitten nimeltään Sheikki, ja nuo naaraat on sit tietysti sen haaremi. Ihan niinku itämaillakin on. Ei me muuten sitä tiedettäis, mut emäntä kerto että siellä voi olla yhdellä miehellä monta vaimoa. No Sheikki tietysti heti ihan mahdottomasti innostu tosta nimestään ja nyt se on joka aamuyö liehitelly noita naaraita. Se yrittää hurmata kaikki ohilipuvat naaraat ja kutea niiden kanssa. Se alottaa ton kutuvimman aina aamuyöllä tossa puol neljän aikoihin, ja emäntä on nyt muutamana aamuna noussu kattomaan tota touhua. Nyt sen on hyvä meitä tarkkailla kun on noi uudet kuuvalot. Sheikki pistää tolla kutuvimmallaan välillä koko meidän altaan niin sekaisin, että jopa noi sikeäuniset sinirihmatkin alkaa uida kauheella tohinalla altaan päästä päähän. Ne hakee pinnalta ilmaa sisuksiinsa ja silloin ne muistuttaa ihan pulleita vatsatanssijoita. Tosta me sit ruvettiin porukalla leikkimään että me ei oikeastaan asutakkaan altaassa, vaan palatsissa. Palatsissa me sit seurataan miten Sheikki kutsuu vatsatanssijat palatsin saliin ja seuraa niiden tanssia samalla kun seurustelee haareminsa kanssa. Melkein jokaisena aamuyönä Sheikin onnistuu kutea useammankin naaraan kanssa, mut ei noi mätimunat taida meidän palatsissa pärjätä. Kova virtaus vie ne suodattimeen tai sit me muut kalat pistetään ne poskeemme, ne nääs maistuu hyvälle. Mätimunat on meille vähän niinkuin ihmisille kananmunat. Nyt kun me taas tänäkin aamuna tässä seurataan miten vatsatanssijat kiertelee täällä palatsissa, niin me ruvettiin ehdottelemaan tolle emännälle että se vois vähän lisätä tänne tota itämaista ilmapiiriä ja rekvisiittaa. Että meillä olis vähän todellisemman tuntusta tää meininki täällä. Niinpä me vienosti emännälle ehdotettiin että se vois hommata tänne olohuoneeseen ihan meidän palatsin eteen pari käärmeenlumoojaa huilujen ja käärmekorien kanssa. Sit se vois hankkia paljon itämaisia mattoja ja mausteita näkyville, että olis semmonen basaarimainen tunnelma. Ja kyllä tohon olkkariin pari kameliakin mahtuis, ainakin pieninä varsoina. Taustalle vähän hiekkadyynejä ja vaikka yksi pieni pyramidi, sanottiin emännälle että pyramidi vois olla ihan vaikka pienoismalli, näyttäis sitten että se siintäis jostain kaukaa aavikolta. Meillä ois ollu vielä vaikka kuinka paljon muitakin hyviä ehdotuksia, mut ton emännän naama meni jotenkin oudon näköseksi. Se ryysti kahvia väärään kurkkuun ja rupes kakomaan kauheesti. Sit se katto meitä silleen vähän niinkuin sekoamispisteessä olevan ihmisen katseella...Meille tuli yhtäkkiä kova hinku olla hiirenhiljaa, ja me ruvettiinkin sit seuraamaan tarkasti vatsatanssiesitystä...

Meidän uusi vuosi

Niin se vuosi vaihtui. Ja tää olikin sitten meidän eka uusi vuosi, ja me jännitettiin sitä melkein yhtä paljon kun jouluakin. Ja kun sitten tuli keskiyö niin me oltiin ihan innoissamme ja tuijotettiin vaan ikkunasta ulos. Me nähtiin niin paljon erilaisia raketteja että te ette kyllä usko! Voi miten kauniisti ne loi kuvioita taivaalle. Ja ne värit! Meitä väsytti kyllä silloin jo aika paljon, joten me käytiin tossa yhden maissa yöllä sit nukkumaan. Eikä silloin ihmiset enää ampunu niin paljon raketteja että olis kannattanu enää valvoa. Mut ennen nukahtamista me kuiteski porukassa päätettiin, että seuraavana päivänä mekin ammuttais uudenvuoden raketteja altaan pinnalle.. No vihdoin se aamu sitten koitti, ja meidän piti ootella jonkun aikaa ennen meidän ilotulitusta. Emäntä oli nääs suunnitellu vedenvaihtoa ja Pientä Mylläystä. Oli vihdoinkin tapahtunu jotain mitä toi emäntä oli oottanu jo niin kauan. Nimittäin noi nopeakasvuset kasvit oli vihdoinkin kasvanu altaan pinnalle saakka. Nyt emäntä sit halus katkaista ne ja istuttaa latvat pohjaan. Näin se pystyy lisäämään kasvien määrää. Meidän piti ootella että se leikkais noi kasvit, me nääs tarvittiin noita kasveja meidän ilotulitukseen. Ai miksi? No kattokaas.. Me kalat ei pystytä sytyttämään raketteja näillä evillä. Eikä ne raketit ees syttyis täällä veden alla. Joten Herra Imunen sano että meidän täytyy vähän improvisoida. Ja Herra Imunenhan sen keksi. Noi leikatut kasvit on oivia toimittamaan rakettien virkaa. Ja kun emäntä oli sit vihdoin saanu veden vaihdettua ja poistu altaan läheltä, niin sit me alettiin heti ampua meidän raketteja, ja huutelemaan toisillemme hyvän uuden vuoden toivotuksia. Me uitiiin vauhdilla niiden katkaistujen kasvien läheltä, niin että veden virtaus sai ne irtoamaan pohjasta. Kun ne sitten nousivat pinnalle saakka kellumaan, me leikittiin että ne räjähti ja antoi meille kivan vihreän kuvion. Kun yksi kasvi kellui pinnalla, me irrotettiin heti toinen perään. Se oli tosi kivaa!! Me ammuttiin aika monta rakettia!! Ja tää leikki muuttu vielä paremmaks siinä vaiheessa kun emäntä huomas että kasvit kelluu. Se nääs istutti ne takas pohjaan. Ja taas me saatiin alottaa homma alusta ja ampua meidän raketit. Taas tuli emäntä ja istutti kasvit. Taas me ammuttiin, ja taas se istutti... Me huomattiin vähän ajan päästä että emäntä ei oikeen arvostanu meidän leikkejä, se meinas nimittäin menettää hermot kun kasvit kellui vähän väliä tuolla pinnalla. Ja yhdessä vaiheessa se jo suunnitteli pistävänsä kasveihin pienet painot jotta ne pysyis pohjassa. No, siinä vaiheessa me sit päätettiin että me oltiin jo saatu ampua monen monta rakettia, joten me lopetettiin leikit ja ruvettiin oottamaan syötävää. Kaiken kaikkiaan meidän vuosi vaihtui tosi kivasti. Toivottavasti vaihtui kaikilla muillakin. Hyvää Vuotta 2011 kaikille!!

Herra Imusen hammasharja

Herra Imunen on hyvin tarkka puhtaudestaan. Herra Imunen tietää että syönnin jälkeen pitää harjata hampaat puhtaaksi. Mutta siinäpä Imusella olikin pulma. Herra Imunen nääs näytti meille kerran millaset hampaat sillä oikein on. Voi veljet mikä näky se oli! Imusella on ainaki 30 hammasta! Ei ihme että se haluaa pitää ne puhtaana. Ongelma vain on ettei täällä altaassa oo minkäännäköstä hammasharjaa. Ei oo ihmiset vielä älynny että Herra Imunen tarvii sellasen. Yritettiin tolle emännälle puhua että se vois ostaa Imuselle harjan ja pudottaa sen tänne altaan pohjalle, mut emäntä sano että hammasharjat ei kuulu altaan sisustukseen. Imusta vähän harmitti, ja meitä harmitti Imusen puolesta. Imunen sano ettei oo kivaa kun kurkunsiemenet juuttuu hampaiden väliin eikä niitä saa sieltä pois, ei vaikka kuinka imuttaisi. Mistäpä siis ratkaisu tähän ongelmaan! Ei hätää.. Ollaanhan me aina sanottu että Imunen ratkaisee mysteerit! Herra Imunen on nääs kasvanu, ja samalla siitä on tullu tosi viisas. Se keksii aina ratkaisun olipa pulma millanen hyvänsä. Hammasharja-ongelmaankin Imunen keksi ratkaisun ihan ykskaks. Kattokaas kun eilen illalla Imunen imutti taas kurkkua massuunsa, ja tietenkin ne siemenet juuttu taas sen hammasväleihin. Tällä kertaa siemen juuttui niin pahasti että se teki jo kipeää. Herra Imunen mietti millä ihmeen konstilla se oloaan oikeen helpottais. Sitten se sen keksi! Herra Imunen viipotti salamana suodattimen kylkeen, ja tarttui suodattimen imuritilään suullaan kiinni. Ja Voila! Siemenet ja kurkunpalat suorastaan lensivät hampaista suodattimen sisuksiin! Herra Imunen roikkui suodattimessa kiinni kaikessa rauhassa, ja käänteli päätään puolelta toiselle jotta koko hammasrivistö puhdistuisi. Imunen sano ettei se tee yhtään kipeää, se vaan kutittaa mukavasti. Herra Imunen oli keksinnöstään niin iloinen että meni uudestaan kurkulle, ja hetken syötyään ui taas suodattimeen kiinni. Taas hampaat puhdistuivat. Herra Imunen sano että se on Automaattinen Hammasharja. Ihmiset nääs joutuu käyttää käsiään kun ne pesee hampaansa, mut Imusen tarvii vaan roikkua suodattimessa. Kyllä kalojen elämä on sitten helppoa! Imunen sano että kun se viikon päivät käyttää tätä konstia, niin sille tulee oikeen häikäisevä filmitähtien hymy. Ties vaikka jonain yönä sen hammasrivistö loistais kilpaa kuuvalojen kanssa...

Hyvää Joulua!!!

Me saatiin eilen illalla meidän joululahjat! Isäntäväki toi illalla paketit altaan luokse ja me nähtiin mitä niissä oli. Me saatiin ihan uudenlaisia ruokia mitä me ei olla ennen syöty. Me saatiin rapeita hiutaleita ja pellettejä ja sekaruokahiutaleita. Ja Herra Imunen sai iiiison viipaleen kurkkua. Me oltiin niin mahottoman onnellisia ettette usko! Kyllä meistä on mukavaa asua täällä! Aattoilta meni sitten siinä että me maisteltiin niitä uusia ruokia ja kyllä ne on meistä herkkua. Kävi taas aikamoinen huiske altaassa kun meitä ruokittiin. Ja kävi täällä illalla semmonen nuori neitonenkin kylässä meidän perhettä kattomassa. Se tuli kattomaan meitäkin tähän altaan luokse, mutta meitä alko ykskaks kauheasti ujostuttamaan ja me mentiin kasvien taakse piiloon. Isäntäväki esitteli sille meidän altaan kuuvalaistuksenkin ja se neito sano että meidän allas on tosi hieno! Me oltiin aika ylpeitä kun se sano noin, koska mekin tykätään tästä altaasta tosi paljon. Kun se neito meni pikkasen kauemmas ja istu sohvalle, niin sit me uskallettiin jo tulla näkösälle jotta se pääsi kattelemaan meitä. Me kuultiin kun se sano emännälle että me ollaan kasvettu jo kovasti ja että me ollaan tosi kauniin näkösiä. No mehän yritettiin heti näyttää vieläkin komeammilta ja uljaammilta. Sillon me kyllä vähän säikähdettiin kun se neitonen sano että meidän allas on niin hieno että se vie meidät omaan kotiinsa. Me kun ei haluta muuttaa tän oman perheen luota mihinkään. Mut Herra Imunen sano meille että se neito vaan vitsailee, ei se oo tosissaan. Kiva huomata että se neitokin on yhtä huumorintajuinen kuin tuo meidän perhekin. Sit me vasta tajuttiin; se neito on aika paljon saman näkönen kun toi meidän emäntäki. Emäntä sit sanoki että se neito on sen tytär. Voi kun kiva tavata se. Ens kerralla meitä ei ujostuta yhtä paljon, me luvataan se! Kyllä oli kiva käydä illalla kuuvalojen hohteessa nukkumaan, kun oli vatsat täynnä joululahjaruokaa. Ja Herra Imunen söi niin paljon kurkkua että sen pieni massu ihan pullotti kun se kävi pantterivesimiekan lehdelle köllöttämään. Me toivotaan että kaikilla on yhtä ihana joulu kuin meilläkin!!!

Kohta on meidän eka joulu!

Voi että meitä jännittää!! Me ollaan niin malttamattomia ettei me oikein tiedetä miten päin me oltais. Meillä on altaassa kauhee hälinä kun kaikkia jännittää niin mahottomasti. Punapäätetrat ei pysy paikoillaan hetkeekään, ja ne kaikki puhua pälpättää yhteen ääneen. Ne yrittää arvailla mitä me saadaan lahjaks. Herra Imunenkin on ihan täpinöissään, se hokee vaan koko ajan "saankohan mä kurkkua lahjaks?", "mitäs jos mä en saa kurkkua?". Se yrittää kovasti olla tyynen ja rauhallisen näkönen, mut kyl me huomataan että se ei meinaa suomuissaan pysyä. Ja me sitten.. meitä jännittää kanssa, onhan tää meidän kaikkien ihan ensimmäinen joulu! Emäntä on kertonu millanen juhla joulu on, ja että joulupukki tuo lahjoja, jopa meille kaloillekin. Voi että miten jännää!!! Me ei oikein malteta ees nukkua öisin, me vaan yritetään kovasti miettiä mitä me saadaan.. Isäntä haki tänään kaupasta kinkun, ja emännän kanssa ne paistaa sen tänään. Se on kuulemma joulun perinneruokaa. Saadaankohan me maistaa sitä vähäsen? Onkohan se hyvää? Pysyykö sillä nälkä pitkään poissa? Tosin meil on aina nälkä, joten taitais se kinkkukin sulaa meidän masuissa ihan parissa minuutissa,hih.. Voi että tää aika kuluu nyt hitaasti, me tuijotetaan vähän väliä meidän perheen kelloa mut aika suorastaan matelee! On vielä niin pitkä aika ennenkuin on jouluaatto. Jos me voitais niin me hypättäis salaa altaasta ulos ja käytäis vähän kurkkimassa meidän lahjoja. Ne on nyt hyvässä piilossa koska me olla nähty niistä enää vilaustakaan. Emäntä sano meille että meidän lahjat on samassa piilossa kuin isännänkin lahja. Voi, ei me millään maltettais, eiks aatto vois olla jo.. voi hitsi, voi vitsi, voi hitsinvitsi...

Uudet kuuvalot

Tässä on nyt meidän uudet yövalot, isäntä sai ne tehtyä valmiiksi. Kyllä me tykätään niistä! Emäntä otti noi kuvat kännykällä, joten niiden laatu on vähän huono. Herra Imunen sano tossa äsken että kyllä on ihanaa ku ei tarvi enää pimeässä törmäillä mihinkään, se meidän vanha valo oli meinaan aika heikko. Nyt emäntäkin näkee katella meitä hyvin, se kun aina herää tosi aikaisin aamulla. Sen mielestä on kivaa kun meidän isot varjot liikkuu valon kajossa olkkarin seinillä, heh.. Isoudesta tuliki mieleen että me ollaan kasvettu jo aika paljon. Eilen emäntä sano isännälle että mulla ja Minillä on jo ihan selvät otsakyhmyt näkyvissä vaikka me ollaan kuitenkin pienempiä kuin noi mustat lehtikset. Niillä ei oo kellään viel kyhmyjä. Saa nähdä milloin niille kasvaa semmoset. Isännän mielestä noi kuuvalot onnistu niin hyvin, että seuraavaks se aikoo rakentaa meille viel auringonnousu ja -laskuvalot. Oishan se kiva kun ennen yötä meil ois auringonlaskulta näyttävät valot. Noissa kuuvaloissa ei isännällä kauaa kestäny, meni vajaa 3 päivää ni valot oli valmiit. Kyllä meidän nyt kelpaa uinua! Eikä noi valot oo oikeesti noin pistemäiset, vaikka kuvassa se siltä näyttää. Emäntä sano että kuva vähän vääristää. Mitähän muuta kivaa ne vois meille vielä keksiä? Ainaki emäntä tekee viel meidän kasveille punasavi-lannotepalleroita. Se laittaa vähän turvetta niiden sisälle kun se kerto että kasvit voi sitten paremmin. Kyllähän noi kasvit voi nytkin aika hyvin, me ollaan huomattu että nyt vasta ne on alkanu kasvaa ihan kohisten. Toi karkeaviuhkalehti ei kasvanu senttiäkään vaikka oli ollu altaassa jo 10 viikkoa, mut nyt se kasvaa melkein sentin päivässä. Me tykätään kasveista kovasti, ja emäntäkin nauttii niistä sitten ku lämmitin jää niiden taakse piiloon. Ei sitä muuten niin haittaa toi lämppärin näkyminen, mutta kun se heijastaa valokuvissa aina niin ilkeesti. Tää meidän oma perhe tykkää ottaa paljon kuvia meistä ja meidän altaasta. Ne sano että kuvista huomaa niin hyvin miten allas muuttuu kun kasvit kasvaa. Ja kuvista huomaa kuulemma senkin miten meistäki tulee isompia koko ajan. Pari päivää sitten ne vasta katteli meistä vanhoja kuvia. Ne on otettu sinä päivänä kun me muutettiin tähän perheeseen. Isäntä sano ettei se enää ees muistanu kuinka pieniä me silloin oltiin, me oltiin nääs vasta 2:n euron kolikon kokoisia. Nyt me ollaan jo emännän kämmenen suuruisia! Niin se aika rientää... Imunen huutelee tuolta terveisiä, siitä on kivaa että meidän tarinoita jaksaa joku lukea. Se sano että on tosi hyvä juttu että ihmiset kuuntelee mitä meillä kaloilla on kerrottavana. Ja kyllähän meillä aina juttua piisaa, nytkin noi punapäätetrat pulisee tuolla taukoamatta. Siinä on varsinainen juorukerho..

Voi Herra Imunen...

Kyllä se sitten osaakin meitä säikytellä! Koko eilinen ilta etsittiin ja pelättiin jo pahinta. Mutta onnellinen loppu tarinalle; Herra Imunen löytyi kuin löytyikin- akvaariosta.. Me ei sitä huomattu vaikka me etittiin altaan kaikki paikat, ja niin teki emäntäkin. Illalla emäntä tuijotteli taas altaaseen ja yritti bongata Imusta. Aivan emännän silmäkulmassa sitten vilahti jotain. Emäntä siirsi katsettaan, ja sieltähän se Imunen purjehti esiin!! Voi sitä helpotuksen huokausta mikä me päästettiin. No me mentiin heti porukalla Imusen luokse kertomaan miten ilosia me oltiin. Ja kyllä me sitä toruttiinkin, me kun oltiin etitty sitä jo niin kauan. Herra Imunen itse oli ihan hämmästynyt; se ei tienny ollenkaan että me luultiin sen kadonneen iäksi. Imunen kerto että se oli halunnu leikkiä taas piilosta, ja että se oli löytäny ihan uuden piilon itselleen. Mutta se oli unohtanu sanoo meille muille että ollaan piilosilla. Eihän me silloin tiedetty sit ettii sitä. Ja kun kukaan ei tullu ettimään heti Imusta, niin se oli sit nukahtanu sinne uuteen piiloonsa, kuinkas muutenkaan. Eihän se olis Herra Imunen jos se ei nukahtelis millon minnekin. Ai missäkö se Herra Imunen sitten oli piileskelly? No; meillä on täällä tosi iso puska pantterivesimiekkaa. Puskan keskeltä on tulossa uusi lehti, ja se on vielä kiertyneenä rullalle. Herra Imunen ajatteli että toi lehtihän on ihan niin kuin tunneli, menenpä sinne piiloon niin mua ei heti löydetä. Eikä emäntäkään ollu huomannu Imusta, ei vaikka se mylläs altaan ja penkoi kasvitkin! Imunen on kuitenkin niin pieni vielä ettei sitä sieltä lehden sisältä ollenkaan huomannu. Me nähtiin viel illalla miten Imunen meni sinne lehden sisään uudestaan kun me kaikki käytiin nukkumaan, ja ei sitä tosiaan huomaa sieltä jos ei tiedä et se siellä on. Johan oli taas seikkailu!! Emäntä sano Imuselle että jos näin vielä käy uudestaan, niin sit se tietää että kannattaa tarkastaa kasvit kunnolla. Ja emäntä sano sille ettei saa näin kamalasti meitä säikytellä, me kun luultiin jo ettei me enää ikinä nähdä meidän kamua. Ei emäntä kuitenkaan vihanen oo Imuselle. Imunen nääs tuli ihan etulasin eteen hymyilemään, iski emännälle viel silmääkin. Ole siinä sitten vihainen...