Tässä on nyt meidän uudet yövalot, isäntä sai ne tehtyä valmiiksi. Kyllä me tykätään niistä! Emäntä otti noi kuvat kännykällä, joten niiden laatu on vähän huono. Herra Imunen sano tossa äsken että kyllä on ihanaa ku ei tarvi enää pimeässä törmäillä mihinkään, se meidän vanha valo oli meinaan aika heikko. Nyt emäntäkin näkee katella meitä hyvin, se kun aina herää tosi aikaisin aamulla. Sen mielestä on kivaa kun meidän isot varjot liikkuu valon kajossa olkkarin seinillä, heh.. Isoudesta tuliki mieleen että me ollaan kasvettu jo aika paljon. Eilen emäntä sano isännälle että mulla ja Minillä on jo ihan selvät otsakyhmyt näkyvissä vaikka me ollaan kuitenkin pienempiä kuin noi mustat lehtikset. Niillä ei oo kellään viel kyhmyjä. Saa nähdä milloin niille kasvaa semmoset. Isännän mielestä noi kuuvalot onnistu niin hyvin, että seuraavaks se aikoo rakentaa meille viel auringonnousu ja -laskuvalot. Oishan se kiva kun ennen yötä meil ois auringonlaskulta näyttävät valot. Noissa kuuvaloissa ei isännällä kauaa kestäny, meni vajaa 3 päivää ni valot oli valmiit. Kyllä meidän nyt kelpaa uinua! Eikä noi valot oo oikeesti noin pistemäiset, vaikka kuvassa se siltä näyttää. Emäntä sano että kuva vähän vääristää. Mitähän muuta kivaa ne vois meille vielä keksiä? Ainaki emäntä tekee viel meidän kasveille punasavi-lannotepalleroita. Se laittaa vähän turvetta niiden sisälle kun se kerto että kasvit voi sitten paremmin. Kyllähän noi kasvit voi nytkin aika hyvin, me ollaan huomattu että nyt vasta ne on alkanu kasvaa ihan kohisten. Toi karkeaviuhkalehti ei kasvanu senttiäkään vaikka oli ollu altaassa jo 10 viikkoa, mut nyt se kasvaa melkein sentin päivässä. Me tykätään kasveista kovasti, ja emäntäkin nauttii niistä sitten ku lämmitin jää niiden taakse piiloon. Ei sitä muuten niin haittaa toi lämppärin näkyminen, mutta kun se heijastaa valokuvissa aina niin ilkeesti. Tää meidän oma perhe tykkää ottaa paljon kuvia meistä ja meidän altaasta. Ne sano että kuvista huomaa niin hyvin miten allas muuttuu kun kasvit kasvaa. Ja kuvista huomaa kuulemma senkin miten meistäki tulee isompia koko ajan. Pari päivää sitten ne vasta katteli meistä vanhoja kuvia. Ne on otettu sinä päivänä kun me muutettiin tähän perheeseen. Isäntä sano ettei se enää ees muistanu kuinka pieniä me silloin oltiin, me oltiin nääs vasta 2:n euron kolikon kokoisia. Nyt me ollaan jo emännän kämmenen suuruisia! Niin se aika rientää... Imunen huutelee tuolta terveisiä, siitä on kivaa että meidän tarinoita jaksaa joku lukea. Se sano että on tosi hyvä juttu että ihmiset kuuntelee mitä meillä kaloilla on kerrottavana. Ja kyllähän meillä aina juttua piisaa, nytkin noi punapäätetrat pulisee tuolla taukoamatta. Siinä on varsinainen juorukerho..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti