Herra Imunen kateissa!

Me ei löydetty sitä tänään. Herra Imusta meinaan. Ei löydetty koko päivänä vaikka me kuinka etittiin. Herra Imunen oli kadonnut. Meille tuli jo hätä kun ei se vastannu edes meidän huuteluun, joten meidän  ei sit auttanu muu kun huutaa tota emäntää apuun. Emäntäkin oli jo huomannu että Herra Imunen ei tavalliseen tapaansa retkeile ympäri allasta, joten sekin oli jo alkanu miettimään missä Imunen vois olla. Kyllähän me tiedetään että Herra Imusen lempileikki on piilosilla olo, mut emäntäkin tietää ettei Imunen yleensä oo näin kauaa kateissa. Iltapäivällä emäntä huolestu jo niin paljon että laittoi kurkunpalan altaaseen paljon aikaisemmin kuin yleensä. Emäntä luotti siihen että kurkun tuoksu saa Imusen esiin piilostaan. Vaan eipä saanut. Kului tunti ja kaks. Herra Imunen oli poissa. Siinä vaiheessa me oltiin emännän kanssa jo tosi huolissamme. Emäntä otti kansilasit pois ja aloitti altaan Mylläyksen. Tällä kertaa me se hyväksyttiin ku me tiedettiin että se ettii Imusta. Se käänteli kaikki paikat ympäri. Se purki suodattimet, nosti kiviluolat ulos ja tarkasti ne. Se pöyhi kaikki kasvipuskat. Ei jälkeäkään Herra Imusesta. Sit me sanottiin emännälle että sen on parempi tarkastaa olohuone, jos Imunen on vaikka vahingossa päässy ulos altaasta. Me jatkettais sillä aikaa etsintöjä altaan sisällä. Tuumasta toimeen; emäntä tarkasti altaan ympärystän edestä ja takaa, katto altaan alle, tutki joka paikan. Se konttas koko ison huoneen läpi eikä vilaustakaan meidän Imusesta. Emäntä vanno meille että se ei lepää ennenku Imunen löytyy. Että se valvoo koko yön etsimässä jos tarve vaatii. Se lupas meille että isäntäkin auttais etsinnöissä heti ku se tulis kotiin. Ja nyt on tilanne jo semmonen että emäntä laajentaa etsintöjä muihin huoneisiin, sillä Herra Imusta ei oo vieläkään löytyny. Emäntä tässä joi kupin kahvia että jaksaa kontata kaikki maholliset ja mahdottomat paikat läpi. Emäntä nääs sano meille, että siltä muutama vuos sitten oli kadonnu tiikerinuoliainen vanhasta altaasta. Se etti kaikki paikat eikä sitä löytyny olkkarista. Tikru löytyi tuntia myöhemmin koiran vesikupista. Meidän toinen koira oli silloin pentu, ja se oli varmaan löytäny tikrun ja kantanu sen vesikuppiin. Tikru ui ihmeissään ympyrää pienessä kupissa, mutta se ei ollu ees vahingoittunu yhtään. Se eli vielä pitkän aikaa, ja nykyään se asuu siinä samassa altaassa uuden omistajansa luona. Niin se emäntä nytkin tarkasti molempien koirien vesikupit, mut ei ollu Imusta. Me jatketaan nyt etsintöjä emännän kanssa, Herra Imusen on löydyttävä. Me kerrotaan sitten heti kun se löytyy. Toivottavasti se on kunnossa. Meillä on sitä jo kova ikävä..