Liian innokkaita..

Emäntä sanoo välillä että me ollaan liian innokkaita. Kun se esimerkiks avaa valokannen ja huutaa "syömään", me kuulemma uidaan paikalle kuin piraijaparvi. Emäntä tokaisee aina että me ollaan näyttävinään siltä kuin me ei oltais ikinä saatu ruokaa. No, täytyy  myöntää että kyllähän me aika helposti innostutaan. Monta kertaa tullaan syömään semmosella kuhinalla että emännän päällekin roiskuu vettä. Ainoa joka majesteetillisen rauhallisesti malttaa oottaa ruokaansa on Herra Imunen. Se tietää että kun on kiltisti paikallaan niin ruoka putoaa ihan naaman eteen. Täytyy kuiteski vähän opettaa tota meidän isäntäväkeä. Ei me sen takia uida kovaa paikalle että  me saatais ruokaa. Sen takia me kaahataan kun me ollaan niin ilosia siitä että perhe tulee meidän luokse altaan viereen. Siinä me sitten syönnin lomassa jutellaan kaikenlaista. Tai siis noi ihmiset juttelee, meillä on yleensä suu niin täys ruokaa että meidän puheesta ei saa selvää. Kun meillä sitten on vatsat täynnä niin silloin on hyvä rauhoittua ja tarinoida ihmisten kanssa. Se on sellasta mukavaa kiireetöntä yhdessäoloa. Eilen illalla me kaikki kalat pidettiin semmonen pieni kokous. Herra Imunen oli puheenjohtaja. Me alotettiin kokous ensin ilman mitään sen kummempia sääntöjä, mut ei se oikein toiminu. Noi punapäätetrat on välillä semmosta äänekästä sakkia. Silloinkin ku meidän miitinki alkoi ne juorus kaikki yhteen ääneen, joten eihän siitä mitään tullu. Herra Imunen se sitten viisaana sanoi että meillä pitää olla puheenjohtaja jotta kaikki saa suunvuoron ja muut kuuntelee vuorollaan. Mä sit sanoin Imuselle että sehän vois ite olla johtaja, se kun sitä ehdottikin. Niin se sit sai uuden tittelin, Herra Imunen, Puheenjohtaja. Meidän nääs tarvitsi pitää tollanen kokous kun me ruvettiin miettimään että mitä me voitais antaa joululahjaksi tälle meidän perheelle. Ne kun hoitaa  meitä tosi hyvin niin olis kiva antaa niille joululahja kiitokseksi ensimmäisestä yhteisestä joulusta. Ongelma vaan on siinä että me kalat ei olla hyviä tekemään joululahjoja. Nää meidän evät ei oo oikeen luotu siihen hommaan. Eikä me pystytä ostamaankaan mitään lahjaa, joten rupes näyttää vähän siltä että ideat loppuu alkuunsa. Me jo meinattiin lopettaa koko kokous, mutta Puheenjohtaja Herra Imunen se taas ratkaisi tilanteen. Kyllä se vaan on viisas heppu! Jos altaassa on ongelmia niin ei hätää, Herra Imunen ratkaisee kaiken. Imuseen voi aina luottaa! Nytkin se keksi että on meillä yksi tapa antaa meidän ihmisperheelle lahja. Imunen sanoi että ei sen lahjan tarvii aina olla jotain tavaraa. Että jouluna kaikkein tärkein asia on olla yhdessä ja nauttia toistemme seurasta. Se on miljoona kertaa parempaa kuin iso kasa lahjoja. Niinpä me mietittiin hetki ja sit me se hoksattiin, se kaikkein paras joululahja! Me ei kyl maltettu millään oottaa jouluaattoon asti, joten me annettiin se lahja jo eilen illalla kun emäntä tuli antamaan meille surviaisia. Me uitiin porukalla taas ruokapaikalle ja huudettiin yhteen ääneen "Hyvää Joulua", ja ruvettiin syömään survareita emännän kädestä! Oisitte nähny sen ilmeen... Sillä naama loisti ku hangon keksi ja suupielet ulottu korvasta korvaan. Siitä oli niin mukavaa kun me ekan kerran tultiin syömään sen sormista. Aikasemmin me ei ihan olla uskallettu tehä sitä, me aateltiin että me voidaan vahingossa vaikka purasta sen sormee. Emäntä sano isännälle moneen kertaa illalla että nyt hän on saanu parhaan mahollisen joululahjan mitä voi akvaristi saada. Tais se meidän lahja sitten nappiin osua. Hyvä Herra Imunen, sä pelastit taas tilanteen. Me ollaan ylpeitä susta!