Ne naiset, ne naiset...

Juteltiin tossa päivällä punapäätetrojen kanssa ja tultiin kaikki siihen tulokseen että me ei ymmärretä noita naispuolisia ihmisolioita. Ne osaa olla todella omituisia. Niinkuin tuo meidän emäntäkin. Suunnilleen joka toinen päivä se istuu tuntitolkulla altaan luona ja ihailee meitä ja allasta. Silloin sillä on onnellinen ilme kasvoilla. Mutta yhtä usein se tulee altaan eteen kasvoillaan se tietty ilme. Se ilme on mitä-tekisin-altaalle-ilme. Kun emännällä on se ilme kasvoilla niin me tiedetään jo miten homma etenee. Ensin emäntä seisoo altaan eessä jonkun aikaa. Sitten se ristii käsivarret ja puistelee tyytymättömänä päätään. Se kävelee altaan lähellä edestakas ja mutisee itseksensä. Se saattaa jopa avata kansilasit ja kattoa altaan pohjalle, ja taas se mutisee jotakin. Uskokaa pois, tätä tapahtuu usein. Tänään oli taas se päivä kun sillä oli tuo ilme. Se teki tutut rituaalit altaan luona, haki jopa paperia ja rupes piirtämään sisustussuunnitelmaa altaalle. Se näytti valmiin piirroksen meille, ja kysy että mitä me ideasta tykätään. No mehän ei tykätä alkuunkaan. Siinä paperilla oli kaikki ne samat kasvit mitä meillä täällä nytkin on, mutta ne oli piirretty ihan eri paikkoihin. Mikään ei näyttäny enää tutulta. Emäntä kutsuu sitä hienosti Altaan Sisustamiseksi. Me kutsutaan sitä Mylläämiseksi. Mitä muuta se on kuin mylläämistä? Ihminen työntää molemmat kädet altaaseen, repii hullun kiilto silmissä kasvit irti pohjasta ja laittaa ne uusiin paikkoihin. Sitten se astuu kädet vettä valuvina taaemmaks ja kattoo arvostelevasti työnsä tuloksia. Hetken päästä se jatkaa taas mylläämistä ja siirtää kasvit taas toiseen paikkaan. Ja tätä jatkuu tuntikausia.. Me väistellään minkä keretään ja toivotaan että Mylläys loppuis äkkiä. Kun se vihdoin loppuu niin mikään ei näytä tutulta, ja me saadaan taas opetella kulkureitit uudestaan. Eikä se siihen lopu, ehei.. Kun on menny kuukaus tai kaks, se alkaa taas alusta. Taas ihmisolio tulee ja Sisustaa eli Myllää...Joskus on päiviä jolloin emäntää haluaa vain että kasvit olis kasvanu niin paljon että ne peittäis lämmittimen ja suodattimet näkyvistä. Silloin se on tyytyväinen altaaseen. Joskus sen taas tekis mieli myllätä. Emäntä on kyllä sanonu että kasvien paikat siirtyy vasta ens keväänä kun meille tulee se luumupuunkanto. Että sitä ennen on turha myllätä. Me ollaan siitä ihan samaa mieltä. Me on sanottu sille että me ei tarvita mylläystä. Me ollaan ihan tyytyväisiä näinkin. Ja sitäpaitsi, me tiedetään että on olemassa ihan Oikeita, villejä lehtikaloja jotka asuu tuolla Amazonilla vapaana. Ei niillekään kukaan Sisusta eli Myllää. Niillä on jokien pohjalla kaikki mullin mallin, ja kuiteskin ne on ihan tyytyväisiä elämäänsä. Tai mistäs me tiedetään, ehkä Amazonillakin on joku naispuolinen ihmisolio, joka hullun kiilto silmissä tunkee kädet jokeen ja Sisustaa. Eli Myllää. Ehkä maailman kaikkien vesien rannoilla on ihmisolioita jotka pistää paikat sekaisin ja kutsuu sitä Sisustamiseksi. Mene ja tiedä..