No niin..

Jospa me nyt sitten esiteltäisiin ittemme. Minä olen Maxi, jalostettu lehtikala. Värimuotoni nimi on Seepra. Juuri minä olen tuossa kuvassa yläpuolella. Samasta parvesta mun kanssa tuli myös toinen seepra, sen nimi on Mini. Emäntä osti meidän kanssa myös 4 mustaa lehtistä, ne on kaikki meitä isompia. Yhden nimi on Kessu, toinen on Ähky (söi kerran ittensä niin täyteen että oli 2 päivää ummella). Kolmannen nimi on Räyhä, se nääs menee aina tökkimään vedenvaihtoletkua. Siitä on vissiin mukavaa tehdä aina emännälle kiusaa. Neljäs on nimeltään Hissukka, se ei paljon mahtaile. Hissukka tykkää vaan uiskennella altaan päästä päähän rauhallisesti. Kavereina meillä on täällä myös partamonni Herra Imunen ja 3 sinirihmaa. Niin ja onhan meillä kavereina myös 10 punapäätetraa. Me kaikki tullaan oikein hyvin toimeen keskenämme, mitä nyt joskus vähän tuupitaan toisiamme huvin vuoksi. Herra Imustakin me yritetään joskus vähän töniä, mutta se on aika tosikko tyyppi, se vetää heti herneet nenäänsä ja menee jonkin kasvin alle murjottamaan. Se on muutenkin aika tosikko tyyppi eikä sillä oo paljoo harrastuksia. Se nukkuu, syö kurkkua tai seilaa akvaarion laseissa eestaas. Noi sinirihmatkin on aika samanlaisia, ne ei paljoa innostu. Meillä lehtikaloilla on sentään oikea ote elämään! Aina pitää vähän järjestää vipinää altaassa ja varsinkin altaan ulkopuolella. Kun me huomataan että ihmiset liikkuu altaan luona niin me rynnätään heti porukalla etulasin luokse koreilemaan. Jos se ei auta, me jäädään etulasin luokse ja ruvetaan tuijottamaan ihmisiä. On se metka juttu, kun me vähän aikaa tuijotetaan ihmisiä herkeämättä, niin johan ne vihdoinkin älyää antaa meille ruokaa. On ne vissiin tajunnu että me ollaan kasvavassa iässä ja meitä pitää ruokkia ahkerasti, jos meistä halutaan isoja ja komeita! Nyt pitää jutustelu lopettaa, alkaa nääs olemaan ruoka-aika. Mitähän herkkuja sitä tällä kertaa saadaan...