Kohta on meidän eka joulu!

Voi että meitä jännittää!! Me ollaan niin malttamattomia ettei me oikein tiedetä miten päin me oltais. Meillä on altaassa kauhee hälinä kun kaikkia jännittää niin mahottomasti. Punapäätetrat ei pysy paikoillaan hetkeekään, ja ne kaikki puhua pälpättää yhteen ääneen. Ne yrittää arvailla mitä me saadaan lahjaks. Herra Imunenkin on ihan täpinöissään, se hokee vaan koko ajan "saankohan mä kurkkua lahjaks?", "mitäs jos mä en saa kurkkua?". Se yrittää kovasti olla tyynen ja rauhallisen näkönen, mut kyl me huomataan että se ei meinaa suomuissaan pysyä. Ja me sitten.. meitä jännittää kanssa, onhan tää meidän kaikkien ihan ensimmäinen joulu! Emäntä on kertonu millanen juhla joulu on, ja että joulupukki tuo lahjoja, jopa meille kaloillekin. Voi että miten jännää!!! Me ei oikein malteta ees nukkua öisin, me vaan yritetään kovasti miettiä mitä me saadaan.. Isäntä haki tänään kaupasta kinkun, ja emännän kanssa ne paistaa sen tänään. Se on kuulemma joulun perinneruokaa. Saadaankohan me maistaa sitä vähäsen? Onkohan se hyvää? Pysyykö sillä nälkä pitkään poissa? Tosin meil on aina nälkä, joten taitais se kinkkukin sulaa meidän masuissa ihan parissa minuutissa,hih.. Voi että tää aika kuluu nyt hitaasti, me tuijotetaan vähän väliä meidän perheen kelloa mut aika suorastaan matelee! On vielä niin pitkä aika ennenkuin on jouluaatto. Jos me voitais niin me hypättäis salaa altaasta ulos ja käytäis vähän kurkkimassa meidän lahjoja. Ne on nyt hyvässä piilossa koska me olla nähty niistä enää vilaustakaan. Emäntä sano meille että meidän lahjat on samassa piilossa kuin isännänkin lahja. Voi, ei me millään maltettais, eiks aatto vois olla jo.. voi hitsi, voi vitsi, voi hitsinvitsi...