Emäntä taisi seota...

Voihan veljet!! Hyvinpä se tämäkin aamu taas alkoi. Emäntä heräsi reilusti ennen kukonlaulua ja mitäpä muuta se teki kuin laittoi pienen pöytävalon päälle ja alkoi seurata meidän nukkumista. Kotiväki tykkää aina katella meitä vaikka me ei muuta tehtäiskään kuin kuorsattais vielä. No, mun alkoi vähän käydä sääliks tota emäntää joten nousin sitten yöpuulta ja ryhdyin pitämään sille seuraa. Emäntä hörppi aamukahvia ja me juteltiin keskenämme kaikenlaista. Yhdessä vaiheessa emäntä sit näytti mulle kuvan salamanteriplekoista, niistä kaloista joita se vielä tänne altaan pohjalle haluais. Ei siinä mitään, kivan näkösiä kavereita nekin tuntuu olevan. Kysyin sit emännältä että mitä ne salamanterit oikeen syö? Mulla meinas mennä altaan vesi väärään kurkkuun kun emäntä vastas että ne syö pääasiassa kasvispitoista ruokaa. KASVIKSIA!!! Mitä ihmeen kanitarhaa se emäntä on oikeen perustamassa?! Kasviksia.. Me lehtikalat ollaan A-luokan lihansyöjiä, me ei kasviksiin kosketa! Aatelkaas miten meidän imago kärsii jos tänne joskus tulee vaikka vieraita meitä kattomaan. Yritä siinä nyt näyttää uljaalta ja ahvenmaiselta kun pohjakaloista yksi vetää kurkkua, toinen salaattia ja kolmas maissia napaansa. Voi kauhistus!! Yritin ihan tosissani puhua emäntää ympäri, sanoin sille että eiks se riitä kun Herra Imunen jo täällä ahmii kurkkua joka päivä? Eiks tänne vois hommata jotain lihansyöjää? Mut ei ton ihmisen päätä käännetä, toivoton tapaus. Se on jo Herra Imusenkin opettanu pahoille tavoille. Imunen on niin innostunut kurkunsyönnistä että se odottaa sitä jokapäiväistä kurkkupalan ilmestymistä kuin kuuta nousevaa. Herra Imunen on jo oppinut mihin kohtaan allasta toi kurkku aina ilmestyy. Se menee joka päivä siihen tiettyy paikkaan odottamaan ja huutelee kovaan ääneen että eikö sitä kurkkua vois jo tulla, mua hiukoo jo.. Ja kun kotiväki sen kurkun sitten laittaa niin Imusella silmät loistaa onnesta kuin taivaan tähdet. Ensin se aina syö kurkun keskeltä siemenet. Ne on sen herkkua. Kun se sit on siemenet syöny, se jyystää pienillä hampaillaan kurkun reunoja kunnes maha on täynnä (tai se nukahtaa kesken syönnin,heh.). Me ollaan aina ihmetelty sen intoilua kurkun perään, ja kun se kerran pyysi meitä maistamaan niin käytiinhän me sit vähän närkkimässä. Ei oo kurkku meidän sapuskaa ei. Eihän se ees maistu miltään! Kyllä kunnon pakastettu surviaisentoukka sentään pitää raavaan miehen tiellä! Tosin hyvähän se on että tolla tavalla pitää linjoistaan huolta, mut me kalat kuiteskin touhutaan täällä altaassa jotain koko ajan joten kyllä ne kalorit kuluu vaikka söis tuhdimpaakin ruokaa. Sanoin kyl emännälle että jos meille tulee vieraita sillon kun nää "puput" vetää kasviksia naamaan, niin me muut mennään kyl kasvien taakse piiloon, eikä esille tulla ennenkuin viimeinenkin salaatti on pohjalta kadonnut. Meidän elämäkö helppoa, huoh...